Nousu vuorelle

Jännitys jähmetti kehoni, korvissa suhisi.  Jo ensimmäisessä mutkassa olin ihan pihalla. Tiedättehän, miltä tuntuu, kun veri maistuu suussa? Läähätin ja keskityin kuuntelemaan takaa lähestyvää kilpailijaa. Sukset liimautuivat lumeen kiinni, ”eihän nämä eivät luista ollenkaan!”. Maitohappo kangisti ja painoi jalkoja. Sydämen syke pauhasi korvissa.

Olin lopulta tuloksissa 20. Minua hävetti, en yhtään saanut kokea vauhdin riemua kilpailussa. Mihin kaikki voimani olivat kadonneet? Mihin aikaisempien päivien itseluottamus oli hävinnyt? Halusin vajota ja hävitä pois.

Mutta näistä kokemuksista sukeutui vain hyvää. Syntyi uteliaisuus, syttyi motivaatio. Miten olisin voinut vaikuttaa kilpailuuni?

Kaikki muistoni liittyvät urheiluun. Urheilukilpailujen katsominen televisiosta oli suurta viihdettä, jota ei vain perhe vaan myös kaveripiirini eli. Hahmot seurasivat leikkeihin, veljeni kanssa pelasin Wimbledonia rivitalopäädyn kaltevalla nurmella. Izvestija-turnauksen loppusekunteja muisteltiin seuraavissa turnauksissakin – ja pelaajat ilmeisesti myös.

Jossakin vaiheessa huomasin, että sinikeltaiset tahtoivat pärjätä tiukoissa paikoissa hyvin. Björn Borg, Thomas Wassberg, Anders ”Masken” Carlsson (se 4-3, MM86), Carolina Klüft, Johan Olsson, Charlotte Kalla. Hannuhanhet tuntuivat kääntävän tiukat tilanteet lopulta edukseen. ”Miten ne sen tekevät??!!”

Olin utelias, halusin selvittää, mikä on ruotsalaisten henkisen kantin vahvuus. Ja minä selvitin sen. Mutta löysin jotain vieläkin hienompaa.

Opiskelin kaksi vuotta mentaalivalmennusta Åbo Akademin, Novia Yrkeshögskolanin ja Folkhälsan Utbildningin alla järjestyssä koulutuksessa. Menetelmää, joka on paitsi monipuolinen, myös järjettömän tehokas. Kokemus on osoittanut, että sen avulla saa aikaan tulosta, oli kyseessä mikä tahansa onnistuminen. Työpaikan saaminen, uralla eteneminen, suomalaisen yrityksen voittokulku, innovaation läpimurto, Saara Aalto tai suomalainen urheilumenestys.

Niin perustin Zermattin. Paikan, josta nousu jokaisen omalle matterhornille alkaa.

Tapasin ensimmäisenä toimintavuonna heti hurjan määrän ihmisiä. Sain seurata onnistumisia, oivalluksia ja valmennettavien matkaa basecampistä heidän omalle huipulleen.

Minulla oli viime viikon lauantaina aihetta juhlaan: yritykseni täytti vuoden. Nyt tiedän, että unelmat toteutuvat, tahto on voima – ja tämä menetelmä toimii.

Nousin omalle vuorelleni.

Ollaan yhteydessä!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *