Kissa kiitoksella elää

Minulla on vihreä neule, jota tuntemattomat puhuttelevat säännöllisesti. Liikennevaloissa, kauppajonossa ja erään kerran hississä, minne astunut rouva tokaisi: ”Nyt on kyllä aivan pakko sanoa, että onpa kivan värinen pusero.” Kiitin ja yhteinen loppuhissimatka sujui jutustellen.

Myönteisen palautteen saaminen on tärkeää. Mutta myös tapa, jolla otamme kohteliaisuuden vastaan.

Se luo yhteyden toiseen.

Mutta mistä johtuu, että palautteeseen vastaaminen on jopa haastavaa? Asian havainnollisti mainiosti John Bates, jota olin kuuntelemassa vuosia takaperin. Ylempää johtoa viestintäasioissa valmentava amerikkalainen löytyy TED talkistakin.

Bates poimi yleisöstä avustajan ja pyysi, että tämä kehuisi riemukkaasti heiluttamaansa sinistä valomiekkaa. ”Oh, this is just nothing” Bates vastasi ja torjui kehun vielä kädellään. Sitten tilanne uusittiin. Tällä kertaa Bates vastasin kohteliaisuuteen hymyillen ”Thank you.”.

”How did you feel, when I turned down her compliment?” Bates kysyi meiltä.

Kurjalta. Avustajaa kohtaan heräsi empatia. Yhteys jäi kahden välille muodostumatta. Bates kehoitti ottamaan kohteliaisuuden vastaan arvostuksella. Ei selittelyjä, vähättelyjä, muttia tai aina on vara parantaa -asennetta.

Vaatimattomuus ei ole kansanpiirre

Arjessamme sinnittele kansanviisauksia, jotka ovat ihan soopaa. Kissa kiitoksella elää. Vaatimattomuus kaunistaa. Vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa. Räkänokasta se mieskin tulee muttei tyhjän naurajasta. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Rumat ne vaatteilla koreilee.

Väheksyvä suhtautuminen on yleismaailmallista. Erään teorian mukaan se juontaa juurensa pahan silmän pelkoon. ”Evil eye”, paha silmä, esiintyy Antiikin Kreikan ja Rooman uskomuksissa, eri uskontokunnissa ja myös alkuperäiskansojen piirissä. Sen uskotaan iskevän hyvään, joten on parempi vähätellä hyvää kuin olla herättämättä kateutta. Siksi onni kannattaa kätkeä.

Myönteisyys tarttuu

Kohteliaisuudet ja kannustus ovat kollektiivista liimaa. Olemme sosiaalisia eläimiä, ihminen tulee ihmiseksi suhteessa muihin, psykologi Carl Rogers on todennut. Itsetunto muodostuu saadun palautteen kautta ja se vaatii jossakin määrin jatkuvaa hienoista latausta.

Kaipaamme palautetta ympäristöstä ja annamme sitä muille. Kivoista asioista ja huomionosoituksista jää myönteinen muistijälki. Mitenpä muuten ”iänikuisen vanha” ja  ”alesta ostin” -neule olisi säästynyt vuodesta toiseen?

Kissa kiitoksella elää – ja paita myös. Niin, ja tyhjännaurajista kasvaa rentoja tyyppejä, joiden ei tarvitse kätkeä onneaan. Puliskoon onnestaan niin että seinät raikaa.

Johanna Konttila, mentaalivalmentaja ja business coach
Kuva Manja Vitoli, Unsplash

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *