Ihminen on työmarkkinoilla aina väärän ikäinen. Liian vanha, liian nuori. Kokematon tai liian kokenut.Liian korkeasti koulutettu, vähäisesti tai väärällä tutkinnolla varustettu. Väärää sukupuolta, väärän näköinen, lihava tai laiha.
Reilu parikymppinen murehtii, ettei ansioluettelossa ole mitään ”profiilia”. Hän on vastavalmistunut, mutta yhtä kaikki tienannut vaate- ja leffarahansa teinistä alkaen. Pitää olla jotakin muuta, enemmän. Muuten muut ajattelevat, että parikymppisellä ei ole motivaatiota tai hänellä on epärealistinen käsitys työelämästä. Vaihtavat työpaikkaa kuin sukkia ja nirsoilevat tehtävistä. Ja mikä pahinta: haihattelevat osaavansa jotain!
Kolmekymppinen tietää, ettei kukaan palkkaa pienten lasten vanhempia. Ei myöskään lapsettomassa suhteessa elävää. Naista, joka tulee raskaaksi heti koeajan jälkeen. Tai puolisoa, joka tasa-arvon ikeessä kiiruhtaa hakemaan lasta tarhasta viiteen mennessä. Sitä paitsi tarhassa on koko ajan kulkutauteja liikkeellä. Ensi sairastavat lapset ja sitten vanhemmat kantavat noroviruksensa työpaikoille. IT-osaston Make sai viime vuonna vesirokon, ja se on kuulkaa aika kova juttu 35-vuotiaalle.
Keski-ikäinen – päätetään että se on nyt 40 vuotta – se vasta vaivaksi onkin. Ei kykene samaistumaan kohderyhmäänsä, mutta yrittää kovasti apinoida sen käytöstä. Laskee vuosia viisikymppisiin, mihin mennessä ”on ihan pakko viimeistään vaihtaa duunia.” Lisäksi, viidenkympin paniikissa he hurahtavat triahloniin, joogaan tai kuskaavat omaisuutensa kierrätyskeskukseen, koska Kon-Mari niin käskee.
50-vuotias, mitä ongelmajätteestä voi sanoa? Ei kykene ajattelemaan, koska on tipahtanut aikaa sitten kärryiltä. Laskee, kuinka monta vuotta enää ehtii tienata eläkkeeseen. Ja miksi ihmeessä: eihän viisikymppisiä oteta töihin! Kannattaa hokea sitä kaikille tutuille ja tuntemattomille, joka halavatun päivä. Ei tässä mitään tilastoja tarvita. Kun oikein ahkerasti toitottaa sitä ääneen niin siihen alkaa uskoa.
60-vuotias? Jaa, onko niitä vielä työelämässä?
Mihin nämä tiedot perustuvat? Mutuun ja muiden sanomaan. Ongelmana ei ole työnhakijan ikä vaan hänen omat ajatuksensa ja niiden noudattaminen.
Joskus voi pohtia missä määrin itse syyllistyy ikästereotypioiden levittämiseen. Niihin alkaa uskoa ja käyttäytyä niiden mukaisesti. Stereotypiat nakertavat rohkeutta ja estävät toimimasta. Tiedostamatta.
Olennaisin kysymys ei ole se, laitatko ikääsi ansioluetteloon vaan se, miten puet osaamisesi ja kerrot kokemuksestasi.
Ikästereotypiat jatkavat kulkuaan kuin viestikapula. Ne päätyvät maaliin sinun itsesi kantamana.
Tiputa kapula matkalle.
