Jokaisen urheilijan matka on ainutkertainen

Mentaalivalmennus valmisti maileri Riku Marttisen uuteen elämänvaiheeseen.

Kun lumi sulaa, mondo alkaa poltella juoksijan mielessä. Piikkareiden kiristäminen sekä ensivedot kimmoisalla alustalla tuntuvat juhlalta. Kauden korkkaavissa kilpailussa juoksijoiden kihelmöinnin aistii viivalla. Tänä vuonna maileri Riku Marttisen kisakausi alkaa tosin kentän laidalla toisessa roolissa. Ura ammattimaisena kestävyysjuoksijana päättyi viime kesänä. Lopettamisajatus oli pyörinyt mielessä vuotta aikaisemmin, ja asia oli jopa pelottanut. Lisävuosi kilpakentillä kypsytti lopullisesti Marttisen päätöksen. Uuteen elämänvaiheeseen astuminen on sujunut jouhevasti. Siinä on tukena ollut myös mentaalivalmennus: se valmisti vaivihkaa uuteen elämänvaiheeseen.

Lopettamisaikeet väistyivät vielä syksyllä 2015. Marttinen päätti panostaa yhden vuoden ja kääntää kaikki kivet. Ravinto-asiantuntija ja lihashuolto olivat huipputasoa, myös yhteistyö urheilulääkärin kanssa toimi hyvin. Valmentaja Antti Loikkanen ehdotti, että valmennusta täydennetään myös mentaalivalmentajalla.

– Kyse on lopuksi muutaman minuutin lohkaisemisesta asialle päivittäin. Olin treeneissä keskittyneempi ja opin suhtautumaan kilpailujännitykseen rennosti. Mutta uskon myös, että valmennus vaivihkaa valmisti minua myös lopettamiseen. Yhtä äkkiä uusi elämäntilanne ei pelottanutkaan, Marttinen kuvaa.

Kolmen lapsen isä kokee oppineen itsestään ja kehittyneen ihmisenä, ei ainoastaan juoksijana.

– Olen kannustavampi ja positiivisempi perheenisä. Osaan myös rentoutua ajasta ja paikasta riippumatta. Nukahdan esimerkiksi helpommin. Jokainen tietää, mitä uni elimistölle merkitsee. Marttinen kokee, että perheen ohella mentaalivalmennuksesta on voinut ammentaa voimavaroja arjen haasteiden kohtaamiseen.  Ammattikorkeakoulututkinto on melkein taskussa ja loput opinnot tehdään päivätyön ohella. Myyntitehtävissä hän aloitti maaliskuussa. Aikaa vievät myös valmentaminen ja Lahden Ahkeran juoksukoulujen vetäminen.

Ei se päämäärä, vaan matka

Kun Marttinen kertoi julkisesti päätöksestään, häneltä kysyttiin uran parhaista muistoista. Hän luetteli ruotsiottelut, nuorten arvokisat ja ensimmäisen Kalevan kisojen mitalin. Myös pettymyksistä ja loukkaantumisista tiedusteltiin.

– Ne kuuluvat rajojen tavoitteluun. Olin ennakoinut kysymykset ja, vastasin kuin paperilta lukien.

Mutta kun tuli joulu, Marttinen tajusi vastanneen aivan väärin. Marttisen vaimo oli salaa koonnut juoksu-urani kuvakirjan joululahjaksi. Kannessa luki ”Ei se päämäärä, vaan se matka”.

– Selailin kirjaa kyyneleet silmissä. Jouluaattoni pysähtyi. Muistoja leireiltä, huippuhienoja kavereita, tiukkoja kisoja ja ulkomailla vietettyjä viikkoja perheen kanssa. Urheilijalla on yksi ura ja yksi matka. Se on kaikilla ikimuistoinen.

Marttinen uskaltaa sanoa jo nyt, että lopettaminen meni odotettua helpommin. Hänellä on eväät tunteiden käsittelemiseen myös sitten, kun urheilukentän ruoho tuoksuu nenään ja hän kuulee piikkareiden uppoavan mondoon.

–  Arkeen on löytynyt uutta tekemistä. Olen ehtinyt ja jaksanut peuhata lasten kanssa enemmän kuin aikaisemmin. Ja vatsakaan ei ole lähtenyt kasvamaan liikunnan vähentymisen myötä, Marttinen nauraa.

 

Kirjoittaja työskenteli Riku Marttisen mentaalivalmentajana 2015-2016

Kuva: Riku Martinen puolimaratonilla Eldoretissa Keniassa 2009. Juha Hellsten 2009.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.