“Det gäller friskvård, ej sjukvård.”

Olen pätevöitynyt mentaalivalmentajaksi vahvasti ruotsalaisopein. Sovellan samoja menetelmiä, joita muun muassa ruotsalainen hiihdon olympiavoittaja Johan Olsson on hyödyntänyt. Länsinaapuriin katseeni käänsin siksi, että olin utelias ja halusin tietää, miten ruotsalaiset kaivavat loppuminuuteilla henkisen voimansa ja vetävät längistä maaliin.

Sain vastauksen: ”Det gäller friskvård ej sjukvård”. Kyse on terveyden, ei sairauden hoidosta. Voiko osua paremmin asian ytimeen? Katse on edessäpäin, peruutuspeiliin vilkuillaan ja toisinaan takalasiin.

Vapauttavaa, eräs valmennettava tokaisi.

Mentaalivalmennuksen tietämys ja käyttö Suomessa on lisääntynyt. Tiedetään, mitä kannattaa ja ei kannata ajatella. Metodologiasta vaietaan.

Kun ajatuksia on keskimäärin 50 000 päivässä ja jotakuinkin vaivaiset 10 prosenttia tiedostamme, miten pystytään vaikuttamaan tähän tiedostamattomaan ajatusmassaan? Takaraivoissa tykyttäviin uskomuksiin, keskittymistä harhauttaviin ajatuksiin, itsen epäilyihin, tilannekohtaisiin itsetunnon romahtamiseen? Miten lakata ajattelemasta sellaista, mikä estää onnistumista? Voiko ajatuksia pakottaa pois tiedostamattomasta mielestä?

Ei voi. Se on sama asia kuin yrittäisi pakottaa itseään nukahtamaan.

Tehokkainta se on silloin, kun käytetään menetelmiä, jolla mentaalinen vahvuus sulautuu osaksi henkilön tiedostamatonta ajatusmassaa ja minuutta määrittäväksi voimaksi. Kuinka kauan se vie aikaa kiinni siitä, kuinka systemaattisesti ja sitoutuneesti henkilö harjoittelee. Siitäkin pinnistely ja pakottaminen on kaukana, lähinnä mukavaa, urheilijat sanovat.

Kirjoittaja Johanna Konttila on mentaalivalmentaja ja kliininen hypnoterapeutti.

Kuva: Emma Simpson, Unsplash