Rattiraivo, laturaivo, tankoraivo, rataraivo, someraivo – mitä muita? Yhteistä niille on se, että kun raivo napsahtaa päälle, järki sumenee ja otetaan riskejä jopa muiden turvallisuuden kustannuksella.
Ajelin hiljattain kehällä. Liikenne soljui rauhallisesti. Huomasin, että olin ajautumassa väärälle reitille. Vilkaisu peiliin ja vilkku päälle. Autoilija, jonka eteen olin siirtymässä kiilasi viereeni. Annoin suosiolla tietä ja siirryin hänen taakseen. Rikoksen vakavuus jäi epäselväksi, mutta jotain tein. Edessä ajava heilutteli raivoisasti minulle keskisormea, niin että ilma paukkui. Kuittasin asian lentopusuilla.
Suuresta raivosta tuskin oli rippeitä, mutta aloin pohtia sitä, milloin raivo on liikenteessä hyvä asia?
Väitän, että liikenne-etiketti on muuttunut kohteliaammaksi. Iltapäiväruuhkassa edetään pullantuoksuissa tunnelmissa. Sekaan haluavat toivotetaan tervetulleeksi valoja räpsäyttämällä: ”Ole hyvä, sinun jälkeesi.”Aamulla tunnelma on toinen. Joukossa on turvaväleistä ja vilkuista vapautettuja, joilla on sanottavaa: äänimerkkejä, jarruvalojen näyttämistä, pitkien räpyttelyä, puskurissa roikkumista.
Kiire on mielentila, se on kemiallisia ja sähköisiä impulsseja. Onko niin, että stressi laukeaa päälle heti, kun henkilö hyppää ratin taakse, nukutun yönkin jälkeen? Stressihormoni kortisolin määrä veressä on tapissaan jo ennen kuin henkilö on päässyt työpöytänsä ääreen. Kommentointi voi olla sen mukaista: ”Pitääkö minun aina korjata muiden tekemisiä?”
Rattiraivon absurdius paljastuu, kun siirrämme käyttäytymisen toiseen ympäristöön.
Perinteisessä kanssakäymisessä ihmisten välinen välimatka on 60-120 cm. Tuntemattomien kesken häveliäisyys on 80-100 cm. Kuvittele, että kassajonossa joku seisoo aivan niskan takana. Ei taida tapahtua kovin usein, mutta liikenteessä päivittäin.
Entäpä jos astut hissiin ja painat epähuomiossa väärää nappia. Korjaat virheesi, kun hissi on lähtenyt liikkeelle. Miten muut reagoivat: irvistelevät, murisevat, näyttävät keskisormea? Kiilaavat eteesi, ettet pääse hissistä ulos?
Ja: sinulla on kädet täynnä kantamuksia ja haluat päästä edellä menevän ovenavauksella sisään. Mitä edellä menevä tekee? Vetää oven edessäsi kiinni?
Kynnys raivoamiseen vaikuttaa olevan helppoa, kun voi toimia anonyymisti. Autossa, aurinko- ja urheilulasien tai tietokoneen takana. Hississä, kassajonossa tai ovensuussa olet alasti. Siellä vallitsee kokonaisvaltainen dialogi.
Mitä raivoajan päässä tapahtuu?
Ihmisen käyttäytyminen on aivotoimintaa, monien hermosolujen kytköksiä. Tietoisen ja tiedostamattoman oppimisen tulosta. Erilaisille käyttäytymismalleille on omat hermosolukytköksensä. Se on vähän sama asia kuin kielten puhuminen. Ruotsille ja englannille on omat hermosolukytköksensä. Vaikka toista kieltä ei käytä, se ei tyystin häviä, korkeintaan ruostuu.
Koska aivot toimivat taloudellisesti, ne suosivat automatisoituneita rutiineja. Jos ruotsi on ruosteessa, aivot tarjoavat helpompaa vaihtoehtoa. Säästää energiaa muille toiminnoille.
Erilaiset käyttäytymismallit, tavat reagoida, ovat ikään kuin kielitaitoja. Raivoaminen on opittua. Se vahvistuu toistolla. Kun toistoja on riittävästi, käytös rutinoituu. Ei tarvita paljoa, että raivo purskahtaa raostaan. Raivo on taloudellista, hillitseminen ja ymmärrys vie voimia.
Naura, hymyile, moikkaa, anna tietä, ole huomaavainen. Lentopusutkin toimivat. Silloin elimistössä jylläävät mielihyvähormonit.
Välitä. Useimmat meistä ovat jonkun rakkaita.
