Mentaalisen vahvuuden salaisuus

Pyydän usein valmennettaviani analysoimaan tarkasti keskimääräistä arkipäiväänsä aamusta iltaan: herääminen, ruokailut, koulu, työ, harjoittelu, tauot, vapaa-ajan vietto, nukkumaanmeno, uni ja lepo. Usein löytyy samat kolme kompastuskiveä: ravinto, uni ja luppoaika. Nämä kolme ovat mentaalisen suorituskyvyn peruskiviä – ja aivoille välttämättömiä. Miksi näin on? 

Moni suorittaa elämää unen kustannuksella. Unen eri vaiheilla on tärkeät funktionsa. Nukkuessamme aivot huoltavat itseään: selkäydinneste huuhtelee aivoista kuonat pois ja opitut asiat tallentuvat. Jo yksittäinen valvottu yö vaikuttaa toimintakykyymme puhumattakaan pitkän ajan univelasta. Reaktionopeus hidastuu, keskittyminen, tarkkaavaisuus ja huomiokyky huononevat. Olo on yksinkertaisesti väsynyt. Lisää unesta.

Toinen ongelma on ravinto. Aivojen ykköstehtävä on pitää yksilö hengissä, taata lämmönsäätely, verenkierto, sydämen toiminta, hengittäminen jne. Jos ravinto puuttuu, elintoimintojen ylläpito ajaa korkeimpien aivotoimintojen yli. Nälkäisenä ajatus lyö tyhjää, pulmat jäävät ratkeamatta. Pinna on kireällä. Aivot tarvitsevat ravintoa oppimiseen, ajatteluun, muistiin painamiseen, havaitsemiseen, kielellisiin toimintoihin ja ongelmanratkaisukykyyn. Työt ovat erilaisia, urheilulajit. Niiden luonne ja kesto vaihtelevat.

Jos tekeminen neljän tunnin jälkeen takkuaa, tulee virheitä, sanomista ja loukkaantumisia. Muodostuu mielikuva: ”en osaa”, ”ei kannata”, ”en opi”. Ajatukset ja sisäinen puhe painautuvat muistiin ja heijastuvat itseluottamukseen. Myös onnettomuusriski kasvaa, koska nälkäisen kognitiokyky on laskenut. Mitä aivoruoka on, siihen on paljon näkökulmia yhtä paljon kuin asiantuntijoitakin. Tässä on yksi lähde.

Kolmas kulmakivi on henkinen ja fyysinen lepo.  365 tarkastelu paljastaa, ettei arjessa ole tavoitteettomia hetkiä. Luppoilua, jolloin ajatus vaeltaa, syljetään kattoon, tollotetaan. Moni jättää kirjaamatta siirtymät:  tsup vaan ja henkilö tupsahtaa paikasta A paikkaan B. Mutta sen takanakin on kellon tikitys. Ajatuksissaan on menossa ja tulossa, myöhässä ja aikataulussa. Onko kaikki mukana, jotain unohtunut, pitääkö muistaa jotakin, mitä on unohtanut. Kognitiivisten toimintojen alituinen tykitys ja pahimmassa tapauksessa ilman muistilappuja. Kirsikkana kakun päällä on kiireen synnyttämä stressi, joka saa stressihormonit tulvimaan. Stressillä on tehtävänsä, mutta vain lyhytkestoisena. Sen sijaan pitkäkestoinen, kroonistunut stressi on aivoille petollista.

Mentaalisen vahvuuden salaisuus on se, ettei sitä ole. Ensin on saatava peruspalikat tasapainoon, vasta sen jälkeen edestään mentaalisen vahvuuden varsinaiseen kehittämiseen. Jos peruspalikat ovat hataralla pohjalla, suorituskyvyn ruuvaaminen on yhtä kestävää kuin hattaran syönti. Sulaa suussa nopeasti jättäen jälkeensä vain suutuntuman. Jos sitäkään.

Johanna Konttila, KM, mentaalivalmentaja

Kuva: Oksana Taran,  Unsplash

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.