MAASTOHIIHTO. Maailmancupin sesonki pyörähti käyntiin. Se on herkullista seurattavaa psyykkisen valmennuksen näkökulmasta. Tapa, jolla hiihtäjät analysoivat toimittajille hiihtoaan, on mielenkiintoista. Miten meni ja millainen kisa on oletettavissa seuraavana. Vastaukset peilaavat kognitiivista kykyä, joka on mentaalisen vahvuuden edellytys. Se, miten itselleen puhuu tiukassa paikassa, kannustaako vai lannistaako itseään, on tärkeä kognitiivinen kyky ja psyykkisen harjoittelun kohde.
Jos kisa ei tuntunut rennolta eikä urheilija ollut tyytyväinen, kuuluu ilman muuta vastauksissa. Positiivista on se, että takavuosiin nähden mustalla pilvellä nähdään hopeareunus: “Tuntemus oli huono, mutta sijoitus näinkin hyvä”. Erinomaista!
On tärkeää, että mieleen painetaan hyvin menneet asiat. Kielteisten asioiden ja kokemusten muistaminen on luontaisesti ihmiselle helpompaa. Harmistusta ja ikäviä tunteita ei tarvitse piilotella, mutta sille suosittelen vetämään rajansa ja sitä opetellaan. Ensisijaisesti kannattaa opetella löytämään aina positiivisista tapahtuneesta. Kielteinen ja myönteinen ajattelu ovat kaksi erillistä “kielitaitoa” jo aivojen toiminnan tasolla.
Missä ajatus luuraa, jos keho huutaa?
Haastattelujen kisa-analyysi heijastaa psyykkistä taitoa ja mielen ohjelmointia. Miten kisan aikana on mieltään ohjannut, suhtautunut yllätyksiin ja tuleviin koitoksiin.
“Toivottavasti tämä (lumisade) ei ylly tästä, koska oma mielikuva oli, että kun starttasi, ei satanut olenkaan.”
Tässä ajatus on enemmän menneessä ja tulevassa, joka on hajottanut keskittymistä. Etenkin jos kisa ei juuri sillä hetkellä mene aivan odotetusti, ajatus ja keskittyminen voivat karata maitohappoon, välineisiin tai helposti asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Miten fokusoidutaan päivän agendaan, osoittaa kognitiivista joustavuutta. Tapoja on lukuisia ja niitä kannattaa opetella, jos – ei kun – keho alkaa signaloida väsymyksestä tai rata vaikuttaa vähemmän mukavalta.
Vastaavasti samaisessa kisassa voittajalla oli ollut hankalia hetkiä matkan puolivälissä. Sillä hetkellä hän sanoi keskittyneensä pitämään rytmin niin hyvänä kuin pystyi. Bingo! Fokus on itsessä ja lisäksi ajatuksessa on ripaus armollisuutta “yritän ainakin.”
Ajatus tuntuu kehossa
Mieti hetken sitruunaa suussa, jo alkaa sylkeä erittyä. Ajattelu vaikuttaa aineenvaihduntaan ja tuntuu kehossa. Siksi on todellakin merkitystä, mitä olemme tiukassa paikassa itsellemme oppineet puhumaan. “Tuntuu tukkoselta, jaksanko loppuun” tai “Rennosti, hengitys” tai vaikka tekniikkaan fokusoiva komento ”kädet, kädet” tuntuvat kehossa eri tavalla. Flowssa keho tuntuu kevyeltä, mielen ollessa maissa raskaalta. Itsensä kannustamisen taitoa harjoitellaan treenien yhteydessä. Urheilijoilta on tullut vuolaasti hyvää palautetta, myös voittoihin johtaneita onnistumisia.
Sitä saa mitä tilaa
Rukan maasto on vinha. Sähäköitä nousuja ja vauhdikkaita laskuja. Massastartin osalta ei (kuulemma) optimaalinen ja herätti hiihtäjissä tunteita. Rataa analysoitiin toimittajalle tavoin, jotka reflektoivat mielen konstellaatiota.
“Luultavasti on kaoottista, mutta enköhän selviä siitä.”
“Vaikea saada eroja, mutta varmasti niitä saadaan aikaiseksi.”
“Matka on hyvä, rata siihen huono.”
Kaikki nämä lausahdukset sisältävät tunteita ja kielivät kognitiivisesta joustavuudesta. Mieli on automatisoitu jo tulevaan. Mutta fakta on se, että rata on kaikille sama. Jos fyysinen kunto ei ole kohdallaan ja huollon osalta on ollut haasteita, sitä ei ajattelulla pelasteta. Erot kuitenkin ovat huipulla pienet, joten kannattaako antaa tasoitusta ruokkimalla omaa kehoa stressaavalla puheella?
Kun mieli on rento, keho on rento. Stressihormoni kortisolikin pysyy aisoissa.
Johanna Konttila
– Kirjoittaja toimii useiden yksilö- ja joukkuelajien urheilijoiden mentaalivalmentajana.
