Osallistuin improvisaatiokurssille. Improssa, urheilussa ja työelämässä on paljon yhteistä. Missään niistä kuningasta ei voi näytellä yksin.
Improssa on tärkeää olla hereillä ja hetkessä. Pelata, mutta ennen kaikkea osoittaa olevansa pelattavissa. Tarttua impulsseihin ottamalla askel eteenpäin, kun tekisi mieli vetäytyä. Olla tyrmäämättä toisten ideoita ja ehdotuksia.
Tarinan synnyttäminen tapahtuu yhdessä. On luovuttava omasta ideasta ja suostuttava toisen ehdotukseen. Olla hereillä. Tulla apuun, kun toinen on pulassa. Vapautua epäonnistumisen pelosta. Hylätä kehoa lamaannuttava häpeän tunne.
Etenkin joukkuelajeissa pelaaja suhteuttaa arvonsa tehojen kautta. Tekikö maaleja, tuliko syöttöpisteitätuliko omalla kentällisellä omiin, pitikö nollat? Sainko puheenvuoron, miten ehdotuksiini suhtauduttiin?
Aika usein luokseni tullaan, kun mieli on tukossa ja suoritus lukossa. Itsevarmuus hukassa kisatilanteissa, myös treeneissä puristetaan liikaa. Kun rentous on kadoksissa, mikään ei tunnu onnistuvan.
Keskustelin taannoin joukkuelajin urheilijan kanssa paitsi vastoinkäymisistä, myös onnistumisista. Kysymykseen, miten muut vaikuttivat hänen onnistumiseensa, oli haastavampaa vastata.
Loistavakin maalivahti tarvitsee tuekseen koko kentällisen. Vaikutusvaltaisimmat johtajat luottavat menestyäkseen neuvonantajien, tukijoiden ja yhteistyökumppaneiden verkostoon.
Loisto vaatii ympärilleen hereillä olevan hovin.
Johanna Konttila, KM
Mentaalivalmentaja
Kuva Pavel Furman, Unsplash
