Vuosi 2030 tuntuu tieteiselokuvalta, vaikka se on lähempänä kuin koronan alkuaika. World Economic Forumin (WEF) Future of Jobs Report 2025 piirtää työelämän muutoksesta karttaa kohti vuotta 2030. Ajurit ovat monin verroin tuttuja. Sitä selatessa havahtuu faktaan, että tulevaisuus istuu jo olohuoneessa.
Raportti nimeää neljä isoa muutosvoimaa, kaikki hyvin tunnettuja: tekoäly ja automaatio, taloudellinen epävarmuus, ilmastonmuutos ja väestönrakenteen muutos. Ne ovat kaikki käynnissä kuin massatapahtuma, jossa kaikki areenat ja liikennevalot palavat yhtä aikaa. Eniten tapahtumasta saa irti se, joka on aktiivinen.
Työelämän muutos on kuin massatapahtuma, jossa palavat kaikki liikennevalot yhtä aikaa. Ne risteävät, ketjuuntuvat ja ruokkivat toisiaan. Pelottavat ja innostavat samanaikaisesti.
Teknologinen murros muutti ensin välineet, sitten työn luonteen. Itse haluan uskoa, että vaikka koneet hoitavat rutiinit, ihmiselle jää ajattelu, luovuus, tulkinta ja – empatia. Allekirjoitan tämän, nostan käden ylös, sillä tämän jutun olen työstänyt juttelemalla omalle tekoälyagentilleni: ”muokkaa tyylilläni anarkiani säilyttäen”.
Se jos mikä on uuden ajan työparisuhde.
Murros on mahdollisuus – taas kerran
Taloudellinen epävarmuus tekee vakaudesta ylellisyyttä. Olen itse kokenut sen ennenkin. 90-luvun laman, joka vei perheen Saksaan. Tein töitä, opiskelin ja innostuin viestinnästä ammatiksi. Nyt, valmennusyrittäjänä, huomaan saman tutun tunteen. Epävakauden ja toivon ristivedon. Erona on se, että tällä kertaa mukana on myös kokemus. Ja ehkä ripaus viisautta. Yritän muistaa sen.
Kohtaan työssäni paljon ihmisiä, jotka etsivät uutta suuntaa uralleen. Kymmenen vuoden aikana olen tavannut heitä sadoittain. Ne, jotka ovat hyväksyneet välttämättömyyden kehittyä, olla liikkeessä ja antautua täysillä muutokselle, selviävät. Ja sitä työ nykyään on: liikettä, jossa liikennevalot välkkyvät väärässä järjestyksessä.
Epävarmuuteen voi varautua vaalimalla oppimiskykyä, ei lukitulla suunitelmalla. Taitoa pysyä uteliaana, vaikka tahti kiihtyy kuin varkain.
Koulutus vahvistaa psyykkistä joustavuutta ja kykyä toimia, vaikka kartta olisi hetkeksi sumussa.
Loppujen lopuksi koulutuksen suurin anti on toimintakyky. Kyky hengittää syvään, vaikka tasapaino horjuisi.
Milloin tulevaisuus kysyi luvan?
Muistan uutisen, kun tulevaisuus astui eteiseen. Uutisissa ennustettiin ammattien katoamista, ja keskustelupalstoilla ilkuttiin visiolle siitä, miten ratkaistaan ongelma, kun kuskiton robottibussi hyytyy Lapissa pakkasessa keskelle jänkhää. “Mitäs sitten suun pannaan, kun turistit tököttävät keskellä ei mitään ilman apua?” kysyttiin.
Tänään uppiniskaisesti kivetyksen kanssa kamppaileva S-ketjun robottilähetti on arkea. Kuinka nopeasti suhtautuminen onkaan muuttunut. Olen itsekin kerran ollut nostamassa sitä reitilleen. Pitäähän kaveria auttaa. Se herättää empatiaa ja huvittuneisuutta, mutta ei kai vastustusta, eihän?
Näissä pienissä hetkissä näkyy, miten muutosta vastustetaan ensin, ja sitten siitä tulee vain osa maisemaa. Teknologia tuli elämäämme lupia kysymättä. Soitti muutamia kertoja ovikelloa, muttei jäänyt odottamaan avaamista. Muutti sisään ja asettautui taloksi vetelemään naruja. Vyöryi, luikerteli, tihkui ja kolisteli itsensä näkyväksi.
Tulevaisuus on jo olohuoneessa, retkottaa reteesti kengät pöydällä . On tullut jäädäkseen, kutsuu sukulaisetkin.
Hekin marssivat sisään sen enempää lupia kysymättä. Hereillä olijat keskustelevat jo sen kanssa.
Johanna Konttila
Psyykkinen valmentaja, johtaminen, työyhteisöt ja ura
Kuva: Oziel Gómez, Unsplash
Jutussa viitataan Maailman talousfoorumin julkaisuun: The Future of Jobs Report 2025 | World Economic Forum
