Kymmenen vuotta sitten tuijotin joulun alla huulipunan sutaisuja vessan peilissä. Testasin, mitä nimivaihtoehtoa kestäisin katsella päivästä toiseen. Lopulta kisan vei Zermatt, kylä Matterhornin juurella. Siitä alkoi matka, joka on vienyt valmennettavia aina arvokisojen mitalisijoille ja rankinglistojen kärkeen. Sittemmin valmennus on levinnyt urheiluareenoilta työyhteisöihin ja johtamisen pariin.
Kasvu uuteen ammattiin ja yrittäjyyteen oli iso pala purtavaksi. Osa työajastani kuluu nykyisin palkkatyössä, mutta sielläkin yrittäjyys on päivittäinen polttoaine.
Aloitin yrittäjänä ihan nollasta, ilman yhtään asiakasta. Muutosprosessi oli kuin kirjasta. Yhdessä hetkessä puhkuin intoa, seuraavassa epävarmuus otti vallan. Onneksi muutama valmennettava onnistui kansainvälisissä mittelöissä ja nappasi mitaleita. Se rohkaisi jatkamaan ritisevällä jäällä.
Lajikirjoa, arvokisamitalisteja ja rankingykkösiä
Olen urheilun suhteen kaikkiruokainen. Valmennuskokemusta on jo yli 50 lajista. Arvokisamenestystä maailman ja Euroopan tasolta kotimaan kamaralle. Viime vuosi huipentui maailmanmestaruuteen ja maailmanrankingin ykköstilaan. Osoitus saumattomasta tiimityöstä.
Saavutuksista ja onnistumisista olen puhunut avoimesti (luvalla). Saavutuksista kertominen sysää lumipalloefektin: se vahvistaa ammattimaisen valmennustyön arvostusta ja ruokkii kehittämään osaamista seuratasolta aina maajoukkuetasolle saakka.
Niin kauan kuin onnistumisia livautellaan pilkkopimeällä ohimennen, valmennusosaaminen jää ilman sille kuuluvaa strategista merkitystä.
Itku ilosta ja helpotuksesta
Mutta mikä on ollut vieläkin makeampaa kuin mitalit? Antikliimaksi: polku vuorelle tiimin kanssa. Onnistumisen hetkellä, kun puhelimeen kilahtaa viesti onnistumisesta, jännitys purkautuu hiljaisena tuuletuksena pöydän äärellä. Hetket ovat maagisia. Usein olen lopulta purskahtanut vuolaaseen itkuun, sillä valmistautuminen vaatii minultakin koko kauden mielen hallintaa.
Alussa käytin paljon energiaa siihen, voinko näyttää valmennettavalle liikuttumistani. Valmentajan kuuluu pysyä ammattimaisuuden nimissä etäällä, ajattelin. Nyt tiedän, että jaettu tunne syventää luottamusta. Tirauttelemme valmennettavien kanssa usein yhdessä :)
Tekoäly korvaa kohtaamisen
Ei sentään: se on mieluisa työkaveri ja helpottaa työtäni paljon. Kehittelen työkaluja, kaivan tieteellisiä tutkimustuloksia, summeeraan ja sparrailen tekoälyllä päivittäin.
Voisi helposti ajatella, että kasvotusten kohtaaminen olisi nuoremmalle sukupolvelle hankalaa. Asiakkaani ovat 13-vuotiaista aikuisiin ja viime kuukausina kasvokkain tapaaminen on ollut ensisijainen toive. Yritän muistaa sen aina, kun maksan toimitilani vuokraa.
Työni perusteemat ovat edelleen samat. Valmennettava haluaa menestyä, onnistua ja saada parhaimman suoritustehonsa esiin juuri silloin, kun sillä on eniten merkitystä. Sitä hetkeä ei haluta pilata jännittämisellä.
Joskus taustalla on myös jotakin muuta. Menneisyyden pieleen mennyt suoritus alkaa kasvaa omaa elämäänsä ja muisto aktivoituu yhä herkemmin. Lopulta valmennettava pelkää jännittämisen jännittämistä. Joskus taas loukkaantuminen pakottaa luopumaan suunnitelmasta, johon on ladattu paljon toivoa ja työtä. Se saattaa sattua jopa enemmän kuin itse epäonnistuminen.
Palkkatyö ja yrittäjyys ne yhteen soppii
Urani alussa halusin pitää urheilun, työelämän ja johtajuusvalmennuksen erillään. En enää, kiitos asiakkaiden. He ovat olleet uteliaita ja halukkaita soveltamaan huippu-urheilun malleja arjessaan.
Valmennan edelleen urheilijoita ja urheilun parissa toimivia, mutta rinnalle ovat tulleet asiantuntijat, johtajat ja kokonaiset johtoryhmät. Ihminen on ihminen, työkalut ja painotukset muovautuvat tavoitteiden mukaan.
Nykyisin noin kaksi kolmasosaa työajastani kuluu palkkatyössä, loput ajasta omassa yrityksessä psyykkisen valmennuksen parissa. Yrittäjämäinen asenne on palkkatyössä iso polttoaine.
Kukapa sitä kylää vuoren juurella hylkäisi?
Johanna Konttila
Psyykkinen valmentaja, perustaja, Zermatt Oy
PS. Yritykseni nimi Zermatt juontaa juurensa Matterhornin juurelle kylään, josta oma matkani yrittäjänä ja valmentajana sai alkunsa. Sieltä lähtee tie huipulle. Ja hei, huipulta näkee kauas!
