Mentaalisen vahvuuden salaisuus

Valmennussuhteen alussa pyydän valmennettaviani tarkastelemaan keskimääräistä päiväaikataulua heräämisestä iltauniin. Tuntien ja varttien tarkkuudella: ruokailut, koulun, työn, harjoittelun, tauot, vapaa-ajan vietto, uni ja lepo. Tulos on monesti hämmentävä. Monella vaikuttaa löytyvän samat kolme kompaustuskiveä: ravinto, uni ja luppoaika. Miksi nämä kolme ovat aivoille välttämättömiä? 

Moni suorittaa elämää unen kustannuksella.Unen eri vaiheilla on tärkeät funktionsa. Nukkuessamme aivot huoltavat itseään: selkäydinneste huuhtelee aivoista kuonat pois ja opitut asiat tallentuvat. Jo yksittäinen valvottu yö vaikuttaa toimintakykyymme puhumattakaan pitkän ajan univelasta. Reaktionopeus hidastuu, keskittyminen, tarkkaavaisuus ja huomiokyky huononevat. Olo on yksinkertaisesti väsynyt. Lisää unesta.

Toinen ongelma on ravinto. Aivojen ykköstehtävä on pitää yksilö hengissä, taata lämmönsäätely, verenkierto, sydämen toiminta, hengittäminen jne. Jos ravintoa ei ole, aivot priorisoivat elintoiminnot. Kun ravintoa ei ole, korkeimmat aivotoiminnot eli kognitiiviset toiminnot kärsivät alkavat linkuttaa. Siis oppiminen, ajattelu, muistaminen, havaitseminen, kielelliset toiminnot ja ongelmanratkaisukyky piiputtavat. Nälkäisenä ajatus lyö tyhjää, pulmat jäävät ratkeamatta tai pinna on kireällä.

Työt ovat erilaisia, urheilulajit myös. Niiden luonne ja kesto vaihtelee. Jos tekeminen neljän tunnin jälkeen takkuaa, tulee virheitä, sanomista ja loukkaantumisia, muodostuu mielikuvaksi ”en osaa”, ”ei kannata”, ”en opi”. Ajatukset ja sisäinen puhe painautuvat muistiin ja heijastuvat itseluottamukseen. Myös onnettomuusriski kasvaa, koska nälkäisen kognitiokyky on laskenut.  Mitä aivoruoka on, siihen on paljon näkökulmia yhtä paljon kuin asiantuntijoitakin.

Kolmas kulmakivi on vapaa-ajan lepo. Päiväagendan tarkastelu paljastaa, ettei arjessa ole tavoitteettomia hetkiä. Luppoaikaa, jolloin ajatus vaeltaa, syljetään kattoon, tollotetaan. Moni jättää kirjaamatta siirtymät:  tsup vaan ja henkilö tupsahtaa paikasta A paikkaan B. Mutta sen takanakin on kellon tikitys. Ajatuksissaan on menossa ja tulossa, myöhässä ja aikataulussa. Onko kaikki mukana, jotain unohtunut, pitääkö muistaa jotakin, mitä on unohtanut. Kognitiivisten toimitojen alituinen tykitys ja pahimmassa tapauksessa ilman muistilappuja. Kirsikkana kakun päällä on kiireen synnyttämä stressi, joka saa stressihormonit tulvimaan. Stressillä on tehtävnäsä, mutta vain lyhytkestoisena. Sen sijaan pitkäkestoinen, kroonistunut stressi on aivoille kuin myrkkyä.

Mentaalisen vahvuuden salaisuus on se, ettei sitä ole. Ensin on saatava peruspalikat tasapainoon, vasta sen jälkeen edestään mentaalisen vahvuuden varsinaiseen kehittämiseen. Jos perusspalikat ovat hataralla pohjalla, suorituskyvyn ruuvaaminen on yhtä tehokasta kuin hattaran syönti. Sulaa suussa nopeasti ja jättäen jälkeen vain suutuntuman.

Johanna Konttila, KM, mentaalivalmentaja

Kuva: Oksana Taran,  Unsplash

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.